Helsinki: Uunisaari-Liuskasaari

Kaivopuiston edustalla olevaan Uunisaareen (kartta) pääsee talvisin ponttoonisiltaa pitkin. Harmaana, tuulisena aamuna saarelle kiirehti lähinnä avantouimareita. Meri näytti kyllä hyiseltä.





Uunisaaresta pääsee Liuskasaareen siltaa/aallonmurtajaa pitkin.



Liuskasaaresta löytyy pursiseuran ja kesäravintolansa sekä myös liitännäisellä Liuskaluodolla kesäisin toimivan Skiffer-ravintolan lisäksi kaunista kalliota ja hienot näkymät sekä avomerelle että rantaan.





Hienoja seutuja! Viereisestä Kaivopuistosta voi vielä luoda katsauksen saarten yleismaisemaan.

Espoo: Högaberget (Mynttilä)

Pilvisessä säässä käynti Espoon Mynttilässä Högabergetillä sekä viereisellä Hemängsbergetillä. Helsingistä julkisilla lähimmäksi pääsee joko junalla Kauklahteen tai bussilla 165N Kauklahdentien ja Kuninkaankartanontien risteykseen.



Oikea kartta.

Mynttilä oli minulle ennestään vierasta seutua, mutta maasto muodostaa tavallaan lounaisen jatkeen viime viikon Nuuksion reissun maisemille. Elättelin toivoa, että mäkien huipuilta avautuisi maisema Kauklahden yli. No, puunpenteleethän tämän estivät, mutta muuten maasto oli tosi hieno, sopivan kallioinen mutta kuitenkin sen verran kuljettu ja polutettu, että liikkuminen on helppoa.

Reissu oli alunperin tarkoitus ulottaa mäkien pohjoispuolisille pikkujärville, mutta hiipuvan päivänvalon ja maaston jäisyyden vuoksi jäivät näkemättä. Sen sijaan näin kaksi peuraa, joita vastaantulleen natiivin mukaan on alueella "ihan sikana". Eiköhän täällä kannata käydä vielä uudestaan keväällä päivittämässä näkymät, silloin toivottavasti aika riittää järville asti.

Helsinki: Taivaskallio

Käpylän Taivaskallio taitaa olla Helsingin korkein luonnollinen kohta (muutama täyttömäki on korkeampi) (ja vielä myöhempi edit: eipä olekaan). Olen kerran sattumalta käynyt mäellä eräällä pyöräretkellä, mutta tänään tsekkasin paikan uudestaan kartasta ja hyppäsin bussiin.



Oikea kartta.

Taivaskallion päältä avautuu avarat näkymät joka ilmansuuntaan. Ilmatorjuntabunkkereiden reunuksille nousemalla saa vielä vähän lisäkorkeutta.



Yhdeksän jälkeen aamulla aurinko oli vasta nousemassa.





Lopuksi vielä lenkura Louhenpuistossa, joka on paljon viihtyisämpi kuin sijanti junaradan ja Tuusulanväylän välissä antaa ymmärtää, sekä Puu-Käpylän idylliä ihailemassa. Seutu on melko kallioista ja kivoja mäkiä (joille kaikille pitää tietysti kiivetä) putkahtaa nurkan takaa tämän tästä.

Nuuksio: Velskola-Urja-Hynkeberget

Talvinen metsäretki Nuuksiossa kulki Velskolasta Nuuksiontielle. Helsingistä aamulla anivarhain bussi 345 ja takaisin bussilla 85 (Espoon keskukseen).



Oikea kartta.

Metsään oli juuri edellisenä yönä satanut muutama sentti lunta, sen verran, että polkuja ei näkynyt. Alkuosa reitistä tuli poukkoiltua innostuneesti vähän summamutikassa varvikossa. Urjan taukopaikan jälkeen seurasin väsähtäneesti 2000-reitin baanaa. Ennen Urjaa ei myöskään näkynyt ketään muita retkeilijöitä (Urjalla kyllä poukkasivat puun takaa heti kun olin vaihtamassa housuja).



Pitkäjärven kallioilla oli harmaata.



Muutenkin maisema oli hienon mustavalkoinen.



Hynkebergetillä näkymättömän auringonlaskun aikaan, vähän kolmen jälkeen.

Retkivuosi

Koska uudenvuoden lupaukset on aina niin kovin houkuttelevia, siis uusi vuosi ja uusi elämä, parempi ja paljon jännittävämpi kuin entinen, tein minäkin hätäpäissäni yhden lupauksen: koska retkeily kiinnostaa, mutta aika on usein niin kortilla, ettei se muka riitä retkeilyyn, teen tänä vuonna joka viikko ainakin yhden retken. Retki voi olla iso tai pieni, lähelle tai kauemmas, puistoon tai metsään, mutta retken määritelmänä on, että se vaatii jotain suunnittelua ja kartan tsuumailua. Siis lenkki vakiopolulla ei ole retki.

Retkilupauksen tavoitteena on löytää uusia, kivoja paikkojen sekä myös haastaa itseä lähtemään liikkeelle vähän tuttuja kotiympyröitä edemmäs. Retkeily tapahtuu pääasiassa Helsingin lähiympäristössä, julkisen liikenteen toimintasäteellä. Myös mökkimaisemissa Pohjanmaalla ja jossain muuallakin Suomessa päästään toivottavasti vuoden mittaan tsekkaamaan maisemia.

Tossua siis vaan toisen eteen niinkuin olis jo!