Reissu alkoi nelosen ratikan päättäriltä Munkkiniemestä ja suuntautui siis rantareittiä pitkin kohti Tarvaspäätä, Akseli Gallen-Kallelan ateljeepytinkiä. (Kas näin sijoitumme kartalla.) Valittavana oli jäätä tai rantapolkua pitkin kulkeminen, valitsin menosuuntaan pääasiassa ensimmäisen ja tullessa jälkimmäisen.
Munkkiniemen ja Tarvon saaren sekä Tarvon ja Tarvaspään väliset salmet ylitetään kävelysiltoja pitkin.
En ollut oikein hahmottanut etukäteen Tarvon saaren olemassaoloa. Se on mukavasti polutettu, männikköinen pikkusaari, jonka rannalla voisi kuvitella kesällä evästelevänsä vaikka pyöräretken tauolla, tai muuten vaan. Seuraavassa kuvassa ylempi osa taitaa olla Munkkiniemen puolelta ja alempi Tarvosta.
Itse Tarvaspäähän on hieno kun mikäkin, jos ei ole museossa käynyt niin suosittelen! Itse jätin tällä kertaa väliin, koska olin liikkeellä nastalenkkareilla, enkä kehdannut mennä Akselin lattioita pilaamaan. Museon pihahuvilassa on kaunis kahvila, josta saa myös lounasta.
Takaisin tullessa vielä kirmaisu Munkkiniemen puoleisen sillan kupeessa sijaisevan Lankiniemen kalliolle merimaisemakuvauksiin.
Tarvaspäästähän retkeä voisi jatkaa vielä eteenpäinkin, Espoon rantaraittia pitkin Villa Elfvikiin ja Laajalahden pitkospuille ja lintutornille. (Meinasin linkata tähän rantaraitin kartan, mutta kiinnostuneet joutuvat itse guuglaamaan, Espoo on haksahtanut asiassa johonkin appsi-kikkailuun enkä yhtään jaksanut lähteä mukaan.) Ehkä keväällä sitten, lintuaikaan. (Vaikka hyvä jos pulun erotan variksesta.)
No comments:
Post a Comment