Vantaa: Kakolanmäki/Hermaskärinkallio

Kyllä eilen Vantaan kehänvarsimetsissä märissä kengissä ja vaatteissa nuoskalumessa ja räntäsateessa tarpoessani mietin, että olipa tämä retki-idea p*skin idea ikinä.



Kohteena oli Vihdintien molemmin puolin sijaitsevat Kakolanmäki ja Hermaskärinkallio Vantaan Petikossa (kartta). Lähdin liikkeelle Kakolanmäen eteläpuoliselta bussipysäkiltä (siis kehä III:lta) kohti huippua. Jo varhaisessa vaiheessa tajusin, että kenkävalintani oli täysin väärä: kuiville kaupungin kaduille sopivat lenkkarit eivät toimi metsän nuoskalumessa ihan priimalla tavalla. No, nopeastihän ne olivat litimärät, ja ei sitä sitten enää sen jälkeen miettinyt :D

Kakolanmäen huipulla (58 m) oli varsin epäviehättävän maston ja siihen liittyvän betonitönön lisäksi varsin viehättävä suojeltu muinaisranta, nykyinen sammaleinen kivikko. Mukava oli hypähdellä kiveltä kivelle märissäkin tossuissa!



Kakolanmäen pohjoispuolella, lähellä Vihdintietä, oli aika uuden näköiset lyhyet raput, joiden päästä lähti jotain merkittyjä reittejä. Kartalta reittejä ei löydy, mutta ehkä tämä olisi se helpompi tapa lähestyä mäkeä.

Heti Vihdintien pohjoispuolella puolestaan on Petikonmäen / Hermaskärinkallion luonnonsuojelualue, hieno kallioikko (jos se nyt on sana). Jätin sää- ja kenkätilanteen vuoksi Petikonmäen väliin, mutta Hermaskärinkallion päälle kapusin. Korkein huippu on oikein hieno avokallioinen laki, josta voi puidenlatvojen ylitse ja välistä yrittää kuikuilla maisemia aika kauaskin. Pohjoisessa siintävä feikkitunturi lienee Pitkäsuon täyttömäki.



Retki jätti vähän valjun maun kehnon sään takia, mutta joskus näin. Ensi kerralla toivottavasti paremmalla sääonnella!